Lahjakkuus?

"Avauspuheenvuorossa" lainailin 90min lehdessä kirjoittanutta "Repeä" yksilövalmennuksesta. Hän oli kirjoittanut aika suppeasti ko. asiasta ja peräänkuulutti lopuksi pelikäsitysta ja lahjakkuutta. Miten lahjakkuutta sitten voidaan treenata? Olen sitä mieltä että lahjakkuutta nimenomaan voi treenata mutta jo 10-vuotiaana se on liian myöhäistä. Mielestäni lahjakkuus muodostuu asioista joita lapsi tekee tai vanhemmat antaa tehdä sen jälkeen kun lapsi oppii liikkumaan omin avuin. Lahjakkuus koostuu perusliikkeistä ja taitavuustekijöistä joita ihminen tarvitsee toimiakseen tehokkaasti. Juokseminen, hyppääminen, kiipeäminen, kiinniottaminen, potkaiseminen, tasapaino, ketteryys, rytmi-, reaktiokyky ja koordinaatio ovat niitä asioita jotka nimenomaan vaikuttavat suuresti lahjakkuuteen. Sillä mikäli lapsi on saanut tehdä asioita joita lapsen kuuluu tehdä hänen kehonhallintansa on kehittynyt hyväksi. Hän sopeutuu uusiin opetettaviin asioihin nopeampaa ja ennenkaikkea pystyy suoriutumaan niistä harjoitteista joita hänellä teetetään.

Miksi sitten 10-vuotiaana se on mielestäni myöhäistä? Onhan selvää että kehoon liittyvillä asioilla on omat herkkyyskautensa jolloin keho omaksuu ne asiat parhaiten. Nämä perusliikkeet ja taitavuustekijät kehittyvät 2-9 vuotiaina nopeasti. Sitä en kiellä etteikö niitä voisi kehittää myöhemmälläkin iällä, mutta se vaatii enemmän töitä. Ja mielestäni ei puhuta enää lahjakkuudesta mikäli näitä asioita aletaan treenaamaan. Puhutaan lahjakkuudesta kun lapsi on saanut itse tehdä näitä asioita. Eli te joilla on lapsia ja te jotka niitä tulette joskus saamaan niin se kiipeily, liukkaalla tai epätasaisella alustalla juokseminen ei ole huono juttu. Teette lapselle ison palveluksen antamalla hänen kiipeillä esim. mummolan omenapuussa. Itse olen kiipeillyt milloin missäkin puissa ja joskus jopa pudonnutkin, mutta aina piti kiivetä uudestaan ja koskaan en niin ylös kiivennyt että pahemmin olisi sattunut kun tässä vielä olen. Tai ehkä olen pääni lyönyt ja minusta on tullut siksi tälläinen yleinen höpöttäjä. Eli myös lapsilla, tai ainakin useimmilla on jonkinlainen itsesuojelu vaisto. Toki pahojakin onnettomuuksia voi sattua, mutta se on elämää. Harvemmin kuitenkaan uutisoidaan lapsen pudonneen puusta ja esim. halvautuneen. Näitä asioita mietittyä olen päätynyt myös siihen että, kun se aika koittaa että minulla on lapsia niin ohjaan heidät noin 3-4 vanhana johonkin nassikkapainiin, tanssiin tai voimisteluun. En ole todellakaan mikään painin suuri ystävä, mutta eihän ne tuossa iässä siellä edes paini. Siellä tehdään nimenomaan sen kehonhallinnan eteen töitä leikkien.

Mihin tulokseen tässä sitten jalkapallovalmennuksellisesti tullaan? 9-vuotiaaksi asti painopiste pitäisi harjoituksissa nimenomaan olla yleisen kehonhallinnan puolella. Mahdollisimman monipuolista liikkumista ja asioita joita ei siellä pelissä edes normaalisti tehdä. Toki pallo mukana näissä jutuissa mahdollisimman paljon jotta tekeminen pysyy mielekkäänä lapselle joka on tullut paikalle toivottavasti siksi että on tullut "pelaamaan" jalkapalloa. Kuitenkaan sitä itse pelaamista ei saa unohtaa lapsien kohdalla, sillä sitähän he eniten odottavat. Mutta se miten pienten lasten harjoituksissa pitäisi pelata? Tekee oikein pahaa välillä eksyä kentän laidalle katsomaan kun pienet lapset ovat jalkapalloharjoituksissa ja peli on käynnissä. Siellä on kenttä jonka ympärillä vanhemmat huutavat ja tsemppaavat omaa poikaansa. Hyvä, aivan oikein! Mutta se että siellä saattaa yhden pallon perässä juosta kerralla jopa 20 lasta. Ja mikäli siellä on ne muutama taitavampi yksilö he koskevat palloon useasti ja loput 16 lähinnä säntäilevät edestakaisin ja saavat kenties puolen tunnin pelin aikana koskea jopa kerran palloon. Ketä se mielestänne kehittää? Muistakaa hyvät valmentajakollegat! Mitä nuorempia lapsia sitä enemmän pienpelejä, jotta kaikki pelaajat saavat mahdollisimman paljon kosketuksia palloon. Se vie eteenpäin lajissa, ei se edestakaisin säntäily ja luultavasti myös vähentää lopettamisia nuorella iällä.

Yhteenvetona tähän voisi sanoa niin että perusliikkeet ja taitavuustekijät ovat edellytykset taidon opettamiselle.