Koripalloa.....

Suomen korisliigan kuviot ovat pienemmät kuin tässä toisessa suosikki lajissani voisivat olla.. Olen jo pitkään ihmetellyt liiton touhuilua ja sitä ettei uskalleta kokeilla jotakin uutta. Olen todella tyytyväisenä seuraillut sivusta Aleksi Valavuoren toimintaa kuluvan kauden kynnykseltä asti. Ja se että liitto päätti asettaa Valavuoren toimintakieltoon sanomisistaan osoittaa vain sen että liiton edustajat pelkäävät että palli alkaa heilumaan. Miksei voida katsoa peiliin ja aloittaa korisliigan imagon kasvatus talkoot?

Kritiikistä pitäisi ottaa oppia eikä nokkiinsa. Vaikka jääkiekko saakiin media näkyvyyttä aivan eritavalla kuin koripallo se ei ole syy miksi katsojamäärät koripallossa ovat alhaiset ja joukkueita ei tunneta edes nimeltä kuin omissa kylissä tai läheltä koripalloa seuraavien keskuudessa. Miksei haeta oppia muualta? Miksei uskalleta lähteä riskilläkin luomaan tunnettua brändiä nimeltä Korisliiga? Siitä hyötyisivät kaikki. Niin seurat, pelaajat, katsojat, sponsorit kuin liittokin.

Myös joukkueet/seurat täytyisi saada näihin talkoisiin mukaan. Pitäisi pystyä luomaan ottelutapahtuma joka houkuttelee ihmisiä katsomoihin. Aina jauhetaan niistä oman kylänpojista ja onhan se tosi että omat kasvatit vaikuttavat osaltaan siihen että sinne lähdetään. Mutta kun se ei riitä. Peli on tasollisesti melko hyvää ja näyttäviä suorituksia tulee jokaisessa pelissä. Mutta jotakin muutakin se ottelutapahtuma vaatii. Kahvio tarjoilut täytyy olla kunnossa ja niiden täytyy olla toimivat sillä aikaa puoliajalla on vain se 15 minuttia. Muuta oheis ohjelmaa ja härpäkettä täytyy löytyä jotta tavalliselle tallaajallekkin löytyy aikalisän ajaksi muutakin seurattavaa kuin kello. Myös näyttävät sisääntulot ja pelaaja esittelyt ovat yksi osa tätä tapahtumaa. Kuuluttajien täytyy olla persoonallisia ja myös meidän jotka peleissä jo nyt käymme täytyy antaa osamme näihin talkoisiin. Meillä on yhteinen joukkue, miksei myös yhteinen meininki? Luodaan tunnelmaa ja ei väännetä naamaa kun muutama junnu tai vanhempikin koripallon dikkari on raahannut isolla vaivalla rumpunsa tai torvensa pelipaikalle. Ja vaikka oman suosikkijoukkueen peli ei sujuisikaan ei silloinkaan kuulu istua kädet ristissä, silloin sitä kannustusta juuri eniten tarvitaan. Ilolla seurasin Kalevin ja Tarvasin peliä playoff-peliä Tallinnassa. Vaikka loppuhetkillä oli jo selvää että Tarvas pelin vie Kalevin fanit jaksoivat siltikin kannustaa omiaan hyviin suorituksiin, jopa vielä 30 sekuntia ennen loppuakin. Suomessa liian usein katsomot alkavat tyhjentymään jo viimeistään minuuttia aiemmin.  Ps. Jumalanpalvelukset ovat sunnuntaisin.

Aina jaksetaan verrata jääkiekon tapahtumarikkautta jalkapalloon. Myönnän että jalkapallo pelistä ymmärtämättömälle ei välttämättä ole sitä parasta mahdollista urheiluviihdettä, mutta miksi koripallo ei sitä voisi olla? Pelissä tapahtuu paljon ja nopeasti. Usein mielletään tavallisten tallaajien keskuudessa että koripallossa ei saa ottaa kontaktia vastapelaajiin vaan aina pilli soi. Vaikka totuushan on toinen. Kontaktia saa ottaa tiettyjen sääntöjen puitteissa. Jenkkifudis mielletään usein sikailulajiksi vaikka siinä on vähintäänkin yhtätarkat säännöt kuinka kontaktisaadaan ottaa ja kuinka ei. Tässä liigan pitäisi ottaa se askel eteenpäin ja alkaa tuomaan lajin sisältöä enemmän näkyviin. Täytyy mainostaa ja ennenkaikkea oikein, niin että se herättää kysymyksiä ja mielenkiintoa Korisliigaa ja ennen kaikkea lajia kohtaan. Ja yksi osa tätä on se että luodaan nimenomaan oikeita mielikuvia lajista nimeltä koripallo. Pyritään viemään pois harhakuvitelmat jotka kieltävät kaiken kontaktin. Myös suomalaisia kiehtova vauhdikkuus on se juttu mihin pitäisi mainonnassa kiinnittää huomiota.

Allekirjoittanut on ajatellut jo opiskeluja aloittaessa n. 2 vuotta sitten tekevänsä opinnäytetyönsä Korisliigan imagon ja brändin luomisesta. Nämä Valavuoren Aleksin sanomiset ja artikkelit Veikkaajat.com:issa sekä liiton "sekoilut" ovat entisestään antaneet uutta innostusta ajatusta kohtaan ja se opinnäyte työ tullaankin tekemään juuri tästä kyseisestä aiheesta. Lopuksi toivon että nousijajoukkue Nilan Bisons vie suomenmestaruuden nimiinsä ja jatkaa ensikaudella siitä mikä tällä kaudella hienosti aloitettiin. Loimaalla lähdettiin rohkeasti kokoamaan ensimmäisellä kaudella menestyvää joukkuetta liigaan ja luotiin myös uusi brändi Bisons! Hienoa työtä jolla on Loimaan kokoiseen kylään luotu täysi koripallobuumi päälle. (lentopallon oheen) Sen mestaruuden suo hienolle persoonalle Greg Gibsonille joka on aina kohdatessamme tervehtinyt ja hymyillyt. Mestaruuden suon myös vanhalle ystävälleni Clifton Jonesille, kolme hienoa kautta suomessa pelanneelle Jeb Iveylle sekä koko muulle joukkueelle ja loistavaa työtä tehneelle organisaatiolle!

Pequeno hiljenee, mutta vain hetkeksi!

-Pequeno-

Lahjakkuus?

"Avauspuheenvuorossa" lainailin 90min lehdessä kirjoittanutta "Repeä" yksilövalmennuksesta. Hän oli kirjoittanut aika suppeasti ko. asiasta ja peräänkuulutti lopuksi pelikäsitysta ja lahjakkuutta. Miten lahjakkuutta sitten voidaan treenata? Olen sitä mieltä että lahjakkuutta nimenomaan voi treenata mutta jo 10-vuotiaana se on liian myöhäistä. Mielestäni lahjakkuus muodostuu asioista joita lapsi tekee tai vanhemmat antaa tehdä sen jälkeen kun lapsi oppii liikkumaan omin avuin. Lahjakkuus koostuu perusliikkeistä ja taitavuustekijöistä joita ihminen tarvitsee toimiakseen tehokkaasti. Juokseminen, hyppääminen, kiipeäminen, kiinniottaminen, potkaiseminen, tasapaino, ketteryys, rytmi-, reaktiokyky ja koordinaatio ovat niitä asioita jotka nimenomaan vaikuttavat suuresti lahjakkuuteen. Sillä mikäli lapsi on saanut tehdä asioita joita lapsen kuuluu tehdä hänen kehonhallintansa on kehittynyt hyväksi. Hän sopeutuu uusiin opetettaviin asioihin nopeampaa ja ennenkaikkea pystyy suoriutumaan niistä harjoitteista joita hänellä teetetään.

Miksi sitten 10-vuotiaana se on mielestäni myöhäistä? Onhan selvää että kehoon liittyvillä asioilla on omat herkkyyskautensa jolloin keho omaksuu ne asiat parhaiten. Nämä perusliikkeet ja taitavuustekijät kehittyvät 2-9 vuotiaina nopeasti. Sitä en kiellä etteikö niitä voisi kehittää myöhemmälläkin iällä, mutta se vaatii enemmän töitä. Ja mielestäni ei puhuta enää lahjakkuudesta mikäli näitä asioita aletaan treenaamaan. Puhutaan lahjakkuudesta kun lapsi on saanut itse tehdä näitä asioita. Eli te joilla on lapsia ja te jotka niitä tulette joskus saamaan niin se kiipeily, liukkaalla tai epätasaisella alustalla juokseminen ei ole huono juttu. Teette lapselle ison palveluksen antamalla hänen kiipeillä esim. mummolan omenapuussa. Itse olen kiipeillyt milloin missäkin puissa ja joskus jopa pudonnutkin, mutta aina piti kiivetä uudestaan ja koskaan en niin ylös kiivennyt että pahemmin olisi sattunut kun tässä vielä olen. Tai ehkä olen pääni lyönyt ja minusta on tullut siksi tälläinen yleinen höpöttäjä. Eli myös lapsilla, tai ainakin useimmilla on jonkinlainen itsesuojelu vaisto. Toki pahojakin onnettomuuksia voi sattua, mutta se on elämää. Harvemmin kuitenkaan uutisoidaan lapsen pudonneen puusta ja esim. halvautuneen. Näitä asioita mietittyä olen päätynyt myös siihen että, kun se aika koittaa että minulla on lapsia niin ohjaan heidät noin 3-4 vanhana johonkin nassikkapainiin, tanssiin tai voimisteluun. En ole todellakaan mikään painin suuri ystävä, mutta eihän ne tuossa iässä siellä edes paini. Siellä tehdään nimenomaan sen kehonhallinnan eteen töitä leikkien.

Mihin tulokseen tässä sitten jalkapallovalmennuksellisesti tullaan? 9-vuotiaaksi asti painopiste pitäisi harjoituksissa nimenomaan olla yleisen kehonhallinnan puolella. Mahdollisimman monipuolista liikkumista ja asioita joita ei siellä pelissä edes normaalisti tehdä. Toki pallo mukana näissä jutuissa mahdollisimman paljon jotta tekeminen pysyy mielekkäänä lapselle joka on tullut paikalle toivottavasti siksi että on tullut "pelaamaan" jalkapalloa. Kuitenkaan sitä itse pelaamista ei saa unohtaa lapsien kohdalla, sillä sitähän he eniten odottavat. Mutta se miten pienten lasten harjoituksissa pitäisi pelata? Tekee oikein pahaa välillä eksyä kentän laidalle katsomaan kun pienet lapset ovat jalkapalloharjoituksissa ja peli on käynnissä. Siellä on kenttä jonka ympärillä vanhemmat huutavat ja tsemppaavat omaa poikaansa. Hyvä, aivan oikein! Mutta se että siellä saattaa yhden pallon perässä juosta kerralla jopa 20 lasta. Ja mikäli siellä on ne muutama taitavampi yksilö he koskevat palloon useasti ja loput 16 lähinnä säntäilevät edestakaisin ja saavat kenties puolen tunnin pelin aikana koskea jopa kerran palloon. Ketä se mielestänne kehittää? Muistakaa hyvät valmentajakollegat! Mitä nuorempia lapsia sitä enemmän pienpelejä, jotta kaikki pelaajat saavat mahdollisimman paljon kosketuksia palloon. Se vie eteenpäin lajissa, ei se edestakaisin säntäily ja luultavasti myös vähentää lopettamisia nuorella iällä.

Yhteenvetona tähän voisi sanoa niin että perusliikkeet ja taitavuustekijät ovat edellytykset taidon opettamiselle.